Laitaseutujen
raju jengikuvaus
S.E
Hintonin kirjoittama ”Me kolme ja jengi” -romaani julkaistiin
vuonna 1967.
Romaanin
luokittelu: Nuortenkirja
Ponyboy,
Sodapop ja Darry ovat veljeksiä, jotka asuvat keskenään. Heidän
vanhempansa kuolivat auto-onnettomuudessa. Veljekset kuuluvat
rasvaletit ,eli rasvikset, jengiin. Veljeksistä vanhin ja perheen
pää, eli ”äiti” on Darry. Darry pakottaa Ponyboyin aina
opiskelemaan ja panostamaan kouluun. Darry joutui itse keskeyttämään
koulun, koska rahat eivät riittäneet. Darry tekee kahta työtä.
Ponyboin mielestä Darry on tiukkapipo, joka ei välitä Ponyboyista
pätkääkään. Hänen mielestään ainoa tunne Ponyboyita kohtaan
on mustasukkaisuus, sillä Ponyboy on todella läheinen Sodapopin
kanssa. Sodapop osaa aina rauhoitella Darrya, jos tämä huutaa
Ponyboyille. Darry ei koskaan sano vastaan Sodapopille.
Ponyboyin
paras kaveri on Johnny. Johnny ei paljon puhu, joten he kommunikoivat
katsein, ilmein ja elein. Johnny on nykyään säikky, sillä
snobbarit hakkasivat hänet melkein kuoliaaksi. Nykyään hän kantaa
aina veistä mukanaan. Niin terävää veistä, että siinä voi
nähdä oman peilikuvansa. Snobbarit ovat rasvisten vihollisia.
Snobbarit ovat toinen jengi, joka asuu hienosto-alueella. Ponyboyin
mielestä ei ole reilua, että snobbareilla on rahaa kuin roskaa,
mutta rasviksilla ei ole edes rahaa tuottaa roskaa.
Kirjan
tapahtumapaikka on suurkaupungin laitaseudut.
Johnny
ja Ponyboy ovat pahassa liemessä. Johnny nimittäin tappoi yhden
snobbarin tuolla terävällä veitsellä. He olisivat muuten
hukuttaneet Ponyboyin. Yhtäkkiä snobbarit olivat piirittäneet
Ponyboin ja Johnnyn sekä upottaneet Ponyboyin pään
suihkulähteeseen. Johnnyn oli pakko tehdä jotain. Hän kaivoi
esille veitsen ja puukotti sillä yhtä snobbaria.
Heidän
täytyy joko antautua poliisille tai paeta. He valitsevat
jälkimmäisen. Jengin kylmäkatseinen Dally on ainoa, joka voi
auttaa. Hän antaa pojille vaatetta, rahaa ja ohjeet paikkaan, minne
heidän pitää mennä: ”Jay
Montainilla on vanha hylätty kirkko. Sen takana on
vesipumppu, niin että älkää huolehtiko veden saannista. Ostakaa
viikon ruokavarasto heti kun te pääsette sinne”.
Kirkko
on aavemainen ja pelottava, mutta heidän täytyy pysyä siellä
vähän aikaa. Päivät kuluvat yhtä hitaasti kuin etana kulkee läpi
autiomaan. Ajan kuluksi pojat polttelevat tupakkaa, lukevat kirjaa
nimeltä ”Tuulen viemää ” ja iltaisin he katselevat
auringonlaskuja. Onneksi heillä on ruokaa ja pesuvettä, tosin se on
kylmää, mutta vettä silti. Dally lupasi tulla hakemaan heidät
heti kun reitti on selvä. Eräänä kauniina päivänä Dally sitten
tuli. Dally vie heidät syömään. Johnny ja Ponyboy ahmivat ruokaa
kuin viimeistä päivää. Ruokailun jälkeen Johnny pamauttaa
uutisen: hän aikoo antautua poliiseille. Hän aikoo antautua, jotta
Ponyboin ei tarvitsisi kärsiä, koska hän ei ole tehnyt mitään.
Pojat astelevat haikein mielin autoon, valmiina hakemaan tavarat
kirkosta. Silloin he huomaavat sen. Kirkko palaa. Kirkossa on lapsia
sisällä. Epäröimättä hetkeäkään Ponyboy paiskaa kiven
ikkunaan ja syöksyy siitä sisälle. Johnny perässä. ”
Me työnnettiin kirkon takaosaan johtava ovi auki ja löydettiin
neljä tai viis siinä kahdeksan korvilla olevaa lasta yhdestä
nurkasta”. Johnny työntää ikkunan auki ja heivaa yhden
lapsen ikkunasta ulos. Ponyboykin nappaa toisen lapsen ja pudottaa
sen maahan niin varovasti ja nopeasti kun vain voi. Ponyboy nappaa
taas uuden lapsen ja pudottaa sen maahan. Ponyboy ja Johnny
pudottavat loputkin lapset ikkunasta alas. ” Me pudotettiin just
viiminen kakara alas, kun kirkon etuosa rupes sortuun ”. Ponyboy
hyppää ikkunasta ulos. Johnny huutaa apua ja Ponyboy on palaamassa
hakemaan häntä takaisin, mutta hän ei ehdi kun Dally lyö häntä
selkään niin lujaa kuin hän jaksaa ja Ponyboy vajoaa rauhoittavaan
pimeyteen. Seuraavan kerran, kun hän herää, hän on liikkuvassa
ambulansissa. Ambulanssi on viemässä häntä sairaalaan.
Ponyboyilla on pieniä palohaavoja ja iso mustelma selässä. Hänelle
ei käynyt mitään vakavaa, mutta sen sijaan Johnylle kävi. Hänen
selkänsä on poikki ja hän on pahasti palanut. Hän ei välttämättä
selviä. Tai, jos hän selviää, hänestä tulee rampa.
Kirjan
teema on ystävyys ja itsensä etsiminen
Suosittelen
kirjaa yli 12-vuotiaille, erityisesti pojille.
Minun
mielestäni kirja oli aivan mahtava! Siinä tuli esille nuorten
huonot olot ja jengitappelut. Kirjaan pystyi samaistumaan, koska
siinä oli kuvailtu asioita hyvin ja aihe on niin koskettava.
Lempikohtaukseni kirjasta on se, kun Johnny ja Ponyboy syöksyy
kirkkoon pelastamaan lapset, viis seurauksista.
Oma
arvio: