Kirjeet, jotka eivät koskaan saapuneet

Kun kesä päättyy

Ohjannut: Noa Aharoni Israelissa, vuonna 2011

Käsikirjoittanut: Noa Aharoni


Maya on pieni, energinen ja iloinen kesälomalainen. Kesäloman jälkeen hän menee toiselle luokalle, jos hän osaa lukea ja kirjoittaa siihen mennessä. Mayalla on pikkuveli. He ovat todella läheisiä. Mikään ei voi erottaa heitä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä

Mayan äiti Michal aikoo ottaa hänen isänsä  heille asumaan, sillä hänellä on vaikea sairaus, eikä Michal usko, että hän pärjää omillaan. Michalin sisko suivaantuu siitä täysin. Hän ei halua ikinä nähdä isäänsä, joka jätti heidät yksin heidän lapsuudessaan. Joka ikinen päivä lapset odottivat isänsä tulevan, mutta hän ei tullut. Siitä kärsi Michalin äiti. Hän ei kyennyt antamaan tytöille sitä rakkautta ja huolenpitoa, mitä he tarvitsivat silloin eniten. Silti Michal haluaa tutustua isäänsä.

Michelin isä on pelkuri, hän sanoi lähettäneensä tytöille kirjeitä joka päivä. Oikeasti hän ei koskaan uskaltanut lähettää niitä.

Mayan isoisä muuttaa taloon. Ei hän olekaan kamala, itse asiassa Maya pitää hänestä. Hän on juuri sellainen isovaari jota voi vain toivoa.

Elokuva meinasi saada minut itkemään, vaikka kuinka monesti. Siinä on vain niin koskettavia kohtauksia ja taitavia näyttelijöitä. Minun mielestäni elokuva oli todella kaunis kertomus pienestä haavoittuvasta tytöstä. Se oli niin todentuntuista ja käsikirjoitus oli realistinen. Vaikkakin elokuvissa kaikki on mahdollista, ei pidä mennä liiallisuuksiin.

 Ohjaaja oli itse paikalla katsomassa näytöstä, tässä nimmari! :-)

 

Elokuva-arvostelu: Sukelluslaivalla maapallon ympäri

Meriseikkailu meren sydämessä.

Tässä elokuvasta suomennettu kirja.

Sukelluslaivalla maapallon ympäri

Elokuvan on ohjannut Richard Fleicher vuonna 1954.

Aronnar on Pariisin Luonnonhistoriallisen museon professori. Hänellä on avustaja nimeltään Conseil.

Jokapuolella kiertää huhuja. Merellä on uponnut monta alusta. Syytä ei tiedetä varmasti, mutta ihmiset kertovat, että merellä seikkailee jokin hirviö. Itse kokeneet henkilöt kertovat kohdanneensa olion. Alusten lokikirjoihin on myös kirjattu merkintöjä tuosta suuresta, valoa säteilevästä, nopealiikkeisestä oliosta.

Oliosta on tullut kuuluisa, siitä on painettu monta otsikkoa, tehty näytelmiä ja jopa lauluja. Se alkaa pian olla jo arkipäivää.

Professorille ja hänen apulaiselleensa tarjoutuu tilaisuus ottaa selvää tuosta ihmeellisestä otuksesta. Tottakai he suostuvat, luultavasti uteliaisuudesta ja halusta saada tietää totuus.

Matka ei menekään ihan suunnitellusti. Laivan miehistö, mukaan lukien harppuunamestari Ned Land eivät saakkaan petoa napatuksi. Sen sijaan se saa heidät napatuksi. Tai no oikeastaan uppeluksiin. Toivoa ei ole ainuttakaan ripausta. Armas Abraham Lincoln, uljas laiva uppoaa meren syvyyksiin. Ei ole muuta mahdollisuutta, kuin heittäytyä meren vietäväksi, minne se kuljettaakin. Professori ja Conseil onnistuvat nappaamaan pienen lautan. Se kuljettaa heidät suoraan pedon luo. Jonne Ned soutaa pienellä veneellänsä myös. Se ei kylläkään ole mikään peto, vaan jonkilainen alus. Luultavasti sukelluslaiva.

Tuohon aikaan sukelluslaiva on aivan mullistava keksintö varsinkin jos se saa energiansa, sen miehistö saa ravintonsa ja kaiken muunkin pelkästään ja ainoastaan merestä, meren antimista. Mitä se sitten tarjoaakaan.

Sukelluslaivan kapteeni Nemo kaappaa professorin, Conseilin ja Nedin. Nemo ottaa heidät vangeikseen tai vieraiksi tai miten nyt halutaankaan sanoa.

Sukelluslaivan matkassa he pääsevät näkemään ja kohtaamaan mitä mielenkiintoisimpia paikkoja ja asioita. Valitettavasti he joutuvat myös osallistumaan mitä ikävimpiin kohtaamisiin. Sukelluslaivan henkilökunnalla ja sen kapteenilla taitaa olla moraali hukassa. Mikä onkaan oikein ja mikä väärin?

Jos kiinnosti, lue!

Elokuva perustuu Jules Vernen romaaniin, jonka hän on kirjoittanut 1800- luvulla.

Suosittelen elokuvaa yli 12-vuotiaille.

Elokuva on todella energinen ja toiminnallinen. 

Traileri:

Oma arvio:

Hauskannäköinen kakku

Olin eilen kaverini synttäreillä ja huomasin, että he olivat tehneet ihan mahtavan näköisen kakun. Ajattelin jakaa sen täällä, sillä jos jollain on synttärit lähiaikoina, hän saattaa saada hienon idean kakun tekoon.

 

© TaiteenTaikaa  

© TaiteenTaikaa 

© TaiteenTaikaa 

    

Siellä oli myös toffeeomenoita, nams!

Kuvien laatu on aika huono, koska ne on napsittu kännykkäkameralla.

Tosiaan jos teillä on kysymyksiä tuohon edelliseen postaukeen, niin muistakaa lähettää ne viimeistään ke 21.11.12!

<3: TaiteenTaikaa

Kysymyksiä haastatteluun!

Eli jos teillä on nyt mielessänne jotain kiinnostavia kysymyksiä, jota haluaisitte tietää kirjailijan elämästä, kirjallisuudesta tai jostain muusta, kysykää. Sillä minä haastattelen Terhi Rannelaa ja teillä on nyt mahdollisuus kysyä häneltä mitä vaan, mitä olette aina halunnut tietää. 

Kysymyksien lähettämisaikaa on keskiviikkoon asti. Sen jälkeen en vastaanota niitä enää.

Lähettäkää kysymykset kommenttiboxiin tai sähköpostiin: taiteentaika@gmail.com (lukee myös tuolla ylhäällä).

Mukavaa viikonalkua! 

<3: TaiteenTaikaa

Kirja-arvostelu: Kiirettä pitää!

Pensionaatti Onnela, Delfiinan kellokesä-Eppu Nuotio ja Tuutikki Tolonen


 

 

Pensionaatti onnela on 4-osainen kirjasarja. Olen  itse lukenut kaikki muut, paitsi tuon Täytettyjen tomaattien talvi-kirjan. Kirjasarjan ensimmäinen osa on Delfinan matka-arkku. Viimeisin osa on Delfinan kellokesä.

Hieman juonta: Wasker Vadelma on tuleva kirjailija. Hän on 12-vuotias poika. Hänen naapurissaan on ollut tyhjillään 80-vuotta autio talo. Wasker hiipii aina vähän väliä sisälle taloon viettämään aikaan. Siellä on ainakin rauhallista. Waskerin epäonneksi talo halutaan purkaa ja tilalle tulisi monitoimitalo. Jos talon omistaja eivät saavu paikalle, talolla ei ole ainuttakaan mahdollisuutta. Eräänä päivänä omistajat sitten saapuvat. Delfina ja hänen isoisänsä Abuelo tulevat niinkin kaukaa, kuin Argentiinasta. He remontoivat talon ja aikovat tehdä siitä pensionaatin. Delfina ja Wasker ystävystyvät. Pensionaatin tielle tulee kuitenkin paljon mutkia ja kuoppia. Mitä ne sitten ovatkaan? Ota selvää lukemalla.


<3: TaiteenTaikaa

Kirja-arvostelu: Neiti O'Hara

Scarlettin puvussa-Terhi Rannela




Viivi Lintula on muotibloggaaja. Yleensä hän bloggaa vaatteista, klassikkoelokuvista, ja hänen lempinäyttelijästään Vivien Leigh'stä. Viivi on omaperäinen pukeutuja ja hän ompelee vaatteita paljon itse. Kuten Tuulen viemää Scarlett, hänkin voisi repäistä verhot ikkunasta ja ommella niistä itselleen mekon. Hänen haaveilee vanhojentansseista, jossa hänellä tulisi olemaan täydellinen mekko ja kermakakun päälle tanssipari Aki. Akin ja Viivin suhde on kulkenut jyrkää vuoristorataa. On ollut ylämäkiä, mutta myös alamäkiä. Juuri kun kaikki on menossa samalla tasaisella hurinalla eteenpäin, hurina lakkaa. Aki löytää toisen, eli toisinsanottuna Aki jättää Viivin. Jättämisestä huolimatta Lupaus on lupaus, Akin täytyisi olla Viivin pari vanhojentansseisa. Mutta hän pettää lupauksensa. Ajatella, että hän valitsee Viivin sijasta näkymättömän Olivian, kuinka kamalaa! 

Viivi oli elämänsä korkeimmalla, kauneimmalla, ja mitä makeimmalla kukkulalla, kunnes hän kuulee tuon uutisen. Kukkula romahtaa hänen jalkojensa alta. Se katoaa näkymättömiin. Eikä loppua näy. Viivi putoaa alaspäin, alaspäin ja vielä kerran alaspäin. Alastulo ei ole yhtä hauskaa kuin liukumäessä, tai laskettelurinteessä. Oikeastaan se on ahdistavaa, sillä alastulo jatkuu ja jatkuu vain, eikä koskaan tiedä milloin ne jalat iskeytyy maahan. Milloin on aika katsoa peiliin ja kohdata todellisuus. Kohdata asiat siten, miten ne nyt ovat. 

Viivi tarvitsee parin vanhojentansseihin. Vanhojentanssit ovat hänelle tärkeät. Hän löytääkin uuden pariehdokkaan, mutta onko hän se oikea? Ja onko Viivi toipunut Akin erosta sen verran, että voi tanssia?

"Ennen kuin hän huomaa itsekään, hänen oikea avokämmenensä lässähtää Akin poskea vasten. Lyönti kaikuu huoneessa. Suloisesta Viivistä on paljastunut uusi puoli. Hän tuijottaa itsekin kuritonta kättään. Se punoittaa. Akin poskea Viivi ei uskalla edes vilkaista".

Kirja on taitavasti kirjoitettu kuvaus nuoren naisen elämän taitekohdista. Se miten paljon Viivi välittää Akista ja miten nopeasti Aki hänet hylkää, sattuu Viiviin, ehkä liikaakin. Kirjassa on tuotu hyvin esille miten nopeasti ihmisen elämä voi muuttua.
Suosittelen kirjaa yli 13-vuotiaille, erityisesti tytöille.

Oma arvio: