Kirjassa seikkailevat kolme jätevuorella asuvaa poikaa. Neljätoistavuotiaat Raphael, Gardo ja Rotta ovat asuneet jättimäisellä kaatopaikalla niin kauan kuin he muistavat. He elävät kierrätyskelpoisen jätteen myymisellä. He eivät usko elämänsä muuttuvan ikinä. Mutta eräänä päivänä se muuttuu aivan suunnattomasti. He löytävät jätteiden seasta lompakon, kartan ja avaimen eli koordinaatit jonkin arvoituksen tielle. Pojat ovat kauan odottaneet tätä hetkeä. Hetkeä, jolloin he pääsevät pois likaiselta ja haisevalta jätevuorelta. Poliisi etsii salaisuutta, joka on pojilla. He muka aikovat maksaa siitä. Just joo. Tässä korruptioituneessa maassa poliisit eivät maksa mitäään, eivätkä varsinkaan lapsille. Palkaksi he varmaan vain pieksisivät. Pojat haluavat selvittää mysteerin itse. Päätös on hengenvaarallinen.
" Kun tulimme kadulle, me vain pyrähdimme ulos kuin villit linnut ja levittäydyimme kaikkiin ilmansuuntiin. Siellä oli kaksi poliisiautoa, ja kolmas kaahasi paikalle. Oli miehiä radiopuhelimet käsissään, aseet esiin vedettynä ja kädet levällään ottamassa meitä kiinni. He tuijottivat silmät hämmästyksestä selällään pienten poikien ja tyttöjen laumaa, joka vyöryi heidän ylitseen. Yksi poliiseista sai yhden meistä kiinni, ja kaikki juoksivat kauemmas ulvoen ja nauraen aivan, kuin olisimme leikkineet hippaa, ja säntäsimme suoraan kadulle, missä kuorma-auto joutui lyömään jarrut pohjaan ja bussi väisti jalkakäytävälle törmäten suoraan päin poliisiautoa."
Tykästyin tähän koskettavaan, totuudenmukaiseen ja tominnalliseen nuortenkirjaan. Tällaista elämää on oikeasti monilla lapsilla. Se on todella surullista. Kun tuota asiaa ajattelee, niin voi olla tyytyväinen omaan tilanteeseensa. Esim. Minulla on tämä mahtava blogi, ja sen lukijat! Eli te! Kiitos kaikille, jotka luette blogiani.
Lempilauseeni: " Se on täytetty ".
Lempikohtaukseni: En kirjoita niitä tähän, niitä on liian monta.
Oma arvio:
Traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti