Istuin katselemassa kuvaesitystä, Xander vierelläni. Olin saanut tietää, että hän on minun tuleva kumppanini. Minun ei tarvinnut opetella tuntemaan häntä, koska tunsin jo. Hän oli minun paras ystäväni. Minun vatsaani kirpaisi, kun ajattelin Ky:n kasvoja parinmuodostusillassa. Päätteellä oli välähtänyt Ky:n kasvot niin nopeasti, että en edes erottanut hänen silmiensä väriä. Kun katsoin uudestaan, näin Xanderin kasvot.
Tässä yhteiskunnassa vallitsee täydellinen järjestys. Yhteiskunta päättää mitä ihmiset syövät, kuinka he pukeutuvat, missä he työskentelevät ja milloin he kuolevat.
Ky opetti minut kirjoittamaan. Ky luki minulle runoja, jotka eivät olleet Sadassa runossa. Ne olivat siis kiellettyjä. Ehkä se kiehtoi minua niissä. Ainakin se, että Ky luki niitä minulle, kiehtoi. Meni päiviä ja vielä lisää päiviä Ky:n kanssa viettämästä ajastani. Aika kului yhtä nopeaan, kuin vesipisarat tippuvat sataessa maahan. Sitten se tapahtui. Aivan yllättäen. Aivan yllättäen Ky vietiin pois luotani. Hetki sitten hän oli vielä tässä ja nyt hän on poissa. Me paljastuimme. Tai itseasiassa meitä tarkkailtiin kokoajan. Viranomaiset saattoivat meidät yhteen. Tuo kuulostaa kamalalta. Kohtalo ei ollutkaan se, joka saattoi meidät yhteen. Olisi pitänyt tajuta. Ei tämä täydellinen yhteiskunta tee mitään vahingossa. He testaavat tuolla lailla meitä tavallisia kansalaisia. He testaavat meitä olemmeko me uskollisia. He testaavat meitä kuin kanoja ahtaassa häkissä.
Lainaus kirjasta: " He ovat jo melkein ilmajunapysäkin portaissa. Kun he pääsevät alaportaan valon alle, näen että Ky:n kädet ovat kahlittu yhteen." Huusin häntä ja yritin juosta hänen luokseen, mutta en pystynyt, koska hänen ympärillään pyöri monta upseeria. Lainaus kirjasta:
"Kaarran laiturin sivulle, hakkaan jalkojani sementtiin. Ky näkee, mitä aion ja kiepauttaa itsensä irti, riuhtaisee itselleen sekunnin vapautta ennen kuin ne tarttuvat häneen taas. Se riittää. Hetken hän kumartuu alas valaistulta laiturilta ja minä näen sen, minkä haluan nähdä. Näen hänen silmänsä, joissa roihuaa elämä ja tuli, ja tiedän ettei hän lakkaa taistelemasta. Minäkään en lakkaa taistelemasta, en ikinä. Näin hänen silmistään, että hän rakastaa minua, niin minäkin häntä".
Kirja on vähän samantyyppinen kuin Delirium, mutta ei kuitenkaan. Romaanissa kiehtoo kielletty rakkaus. Yleensäkin tekstit, joissa uhmataan sääntöjä tai kieltoja kiinnostavat.
Lempikohtaukseni on tuo ylhäällä mainittu kohtaus. Se on niin koskettava kohtaus nuorten roihuavasta rakkaudesta. Lempilauseitani kirjasta: " Ky antaa minulle kolme syntymäpäivälahjaa. Runon suudelman ja toivottoman kauniin uskon, että asiat järjestyvät." ja " Älä kulje sovinnolla.". Suosittelen kirjaa rakkaudennälkäisille ja seikkailusieluille. Kirjasta on ilmestynyt myös jatko-osa: Rajalla. Olen lukemassa sitä noin puolessa välin, joten siitä tulee postausta varmaan ensiviikolla. :-)
Oletteko te lukeneet tämän kirjan? Kommentoikaa ja kertokaa mielipiteitä ja tuntemuksia, niin minun kirja-arvostelusta kuin kirjastakin.
Oma arvio:
Tässä kirjasta traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti