Laitaseutujen raju jengikuvaus

Laitaseutujen raju jengikuvaus 

 

S.E Hintonin kirjoittama ”Me kolme ja jengi” -romaani julkaistiin vuonna 1967.

Romaanin luokittelu: Nuortenkirja

Ponyboy, Sodapop ja Darry ovat veljeksiä, jotka asuvat keskenään. Heidän vanhempansa kuolivat auto-onnettomuudessa. Veljekset kuuluvat rasvaletit ,eli rasvikset, jengiin. Veljeksistä vanhin ja perheen pää, eli ”äiti” on Darry. Darry pakottaa Ponyboyin aina opiskelemaan ja panostamaan kouluun. Darry joutui itse keskeyttämään koulun, koska rahat eivät riittäneet. Darry tekee kahta työtä. Ponyboin mielestä Darry on tiukkapipo, joka ei välitä Ponyboyista pätkääkään. Hänen mielestään ainoa tunne Ponyboyita kohtaan on mustasukkaisuus, sillä Ponyboy on todella läheinen Sodapopin kanssa. Sodapop osaa aina rauhoitella Darrya, jos tämä huutaa Ponyboyille. Darry ei koskaan sano vastaan Sodapopille.

Ponyboyin paras kaveri on Johnny. Johnny ei paljon puhu, joten he kommunikoivat katsein, ilmein ja elein. Johnny on nykyään säikky, sillä snobbarit hakkasivat hänet melkein kuoliaaksi. Nykyään hän kantaa aina veistä mukanaan. Niin terävää veistä, että siinä voi nähdä oman peilikuvansa. Snobbarit ovat rasvisten vihollisia. Snobbarit ovat toinen jengi, joka asuu hienosto-alueella. Ponyboyin mielestä ei ole reilua, että snobbareilla on rahaa kuin roskaa, mutta rasviksilla ei ole edes rahaa tuottaa roskaa.

Kirjan tapahtumapaikka on suurkaupungin laitaseudut.

Johnny ja Ponyboy ovat pahassa liemessä. Johnny nimittäin tappoi yhden snobbarin tuolla terävällä veitsellä. He olisivat muuten hukuttaneet Ponyboyin. Yhtäkkiä snobbarit olivat piirittäneet Ponyboin ja Johnnyn sekä upottaneet Ponyboyin pään suihkulähteeseen. Johnnyn oli pakko tehdä jotain. Hän kaivoi esille veitsen ja puukotti sillä yhtä snobbaria.

Heidän täytyy joko antautua poliisille tai paeta. He valitsevat jälkimmäisen. Jengin kylmäkatseinen Dally on ainoa, joka voi auttaa. Hän antaa pojille vaatetta, rahaa ja ohjeet paikkaan, minne heidän pitää mennä: ”Jay Montainilla on vanha hylätty kirkko. Sen takana on vesipumppu, niin että älkää huolehtiko veden saannista. Ostakaa viikon ruokavarasto heti kun te pääsette sinne”.

Kirkko on aavemainen ja pelottava, mutta heidän täytyy pysyä siellä vähän aikaa. Päivät kuluvat yhtä hitaasti kuin etana kulkee läpi autiomaan. Ajan kuluksi pojat polttelevat tupakkaa, lukevat kirjaa nimeltä ”Tuulen viemää ” ja iltaisin he katselevat auringonlaskuja. Onneksi heillä on ruokaa ja pesuvettä, tosin se on kylmää, mutta vettä silti. Dally lupasi tulla hakemaan heidät heti kun reitti on selvä. Eräänä kauniina päivänä Dally sitten tuli. Dally vie heidät syömään. Johnny ja Ponyboy ahmivat ruokaa kuin viimeistä päivää. Ruokailun jälkeen Johnny pamauttaa uutisen: hän aikoo antautua poliiseille. Hän aikoo antautua, jotta Ponyboin ei tarvitsisi kärsiä, koska hän ei ole tehnyt mitään. Pojat astelevat haikein mielin autoon, valmiina hakemaan tavarat kirkosta. Silloin he huomaavat sen. Kirkko palaa. Kirkossa on lapsia sisällä. Epäröimättä hetkeäkään Ponyboy paiskaa kiven ikkunaan ja syöksyy siitä sisälle. Johnny perässä. ” Me työnnettiin kirkon takaosaan johtava ovi auki ja löydettiin neljä tai viis siinä kahdeksan korvilla olevaa lasta yhdestä nurkasta”. Johnny työntää ikkunan auki ja heivaa yhden lapsen ikkunasta ulos. Ponyboykin nappaa toisen lapsen ja pudottaa sen maahan niin varovasti ja nopeasti kun vain voi. Ponyboy nappaa taas uuden lapsen ja pudottaa sen maahan. Ponyboy ja Johnny pudottavat loputkin lapset ikkunasta alas. ” Me pudotettiin just viiminen kakara alas, kun kirkon etuosa rupes sortuun ”. Ponyboy hyppää ikkunasta ulos. Johnny huutaa apua ja Ponyboy on palaamassa hakemaan häntä takaisin, mutta hän ei ehdi kun Dally lyö häntä selkään niin lujaa kuin hän jaksaa ja Ponyboy vajoaa rauhoittavaan pimeyteen. Seuraavan kerran, kun hän herää, hän on liikkuvassa ambulansissa. Ambulanssi on viemässä häntä sairaalaan. Ponyboyilla on pieniä palohaavoja ja iso mustelma selässä. Hänelle ei käynyt mitään vakavaa, mutta sen sijaan Johnylle kävi. Hänen selkänsä on poikki ja hän on pahasti palanut. Hän ei välttämättä selviä. Tai, jos hän selviää, hänestä tulee rampa.

Kirjan teema on ystävyys ja itsensä etsiminen

Suosittelen kirjaa yli 12-vuotiaille, erityisesti pojille.

Minun mielestäni kirja oli aivan mahtava! Siinä tuli esille nuorten huonot olot ja jengitappelut. Kirjaan pystyi samaistumaan, koska siinä oli kuvailtu asioita hyvin ja aihe on niin koskettava. Lempikohtaukseni kirjasta on se, kun Johnny ja Ponyboy syöksyy kirkkoon pelastamaan lapset, viis seurauksista.

Oma arvio: